II.

Havainnoi

Keskeinen osa maan kasvukunnon parantamistoimenpiteitä on havainnoida peltomaata säännöllisesti. Kaikkein parhaiten pellon kasvukuntoa pystyy tarkastelemaan menemällä pellolle, tarkastelemalla ja havainnoimalla sitä aistinvaraisesti, sekä tekemällä erilaisia pieniä viljelymenetelmäkokeiluja. Hyviä tuloksia saa tekemällä kokeiluja yhdessä muiden viljelijöiden kanssa ja vertailemalla kokemuksia.

Tässä kappaleessa tehdään tehtäviä pääosin pellolla, joten suorittamisen ajankohta osuu kasvukaudelle. Pellolle mennessä on syytä ottaa mukaan muistiinpanovälineet ja dokumentoida asioita itselleen parhaaksi näkemällään tavalla. Myös kuvia kannattaa ottaa itselleen muistiin ja tallentaa ne tietokoneelle esimerkiksi omiin viljelymuistiinpanoihinsa. Tehtävät on helpointa tehdä muistiinpanojensa perusteella tietokoneella, mutta mikäli kännykällä tai tabletilla kirjoittaminen on luontevaa, onnistuu se myös mobiilisti.

Tärkeintä on tutustua tehtäviin kokonaisuutena huolellisesti, ja sitten suunnitella, mitkä niistä voisi yhdistää samalle peltokäynnille. Tämä kappale on viljelijän työn kannalta erittäin keskeinen, ja siksi sen suorittamiseen kannattaa varata aikaa.

Kaikki tehtävät liittyvät alussa valitsemiisi kolmeen kurssilohkoon, ellei toisin mainita. Jokaisen tehtävän alussa annetaan ohje tehtävän käytännön suorittamiseen, ja sen jälkeen annetaan lyhyt ohje tehtävään vastaamiseen. Tehtävät voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä.

Nyt päästään upottamaan lapiot peltomaahan ja ihmettelemään kurssilohkojen kuntoa käytännössä!

Viljelykokeilu

Tämä tehtävä ei ole sidoksissa valitsemiisi kurssilohkoihin.

Suunnittele ja toteuta pienen tai suuren mittakaavan viljelykokeilu. Kuvaile sekä suunnitelma että toteutus alla oleviin tehtävälaatikoihin. Täytä ensin suunnitelma (11.1) ja raportoi myöhemmin viljelykokeesta ja sen tuloksista (11.2).

Viljelykokeen toteuttaminen:

Voit kasvattaa lasipurkissa valitsemiasi viljelykasveja ja tarkastella niiden juurten kehittymistä, tai toteuttaa kokeen pellolla. Pellolla tehtävä kokeilu voi olla esimerkiksi pienellä alalla toteutettava kerääjäkasviseoksen ja viljelykasvin yhdistelmä, muokkaustavan muuttaminen tai seosviljelykoe. Kokeen mittakaavan ei tarvitse olla hehtaareita, vaan jo neliömetreistä voi aloittaa.

Lisävinkkejä saat katsomalla maanviljelijä Juuso Joonan videon tästä linkistä.

Kasvuston kunnon havainnointi

Kasvusto kertoo paljon maan kasvukunnosta. Havainnoitavia asioita ovat muun muassa kasvuston tiheys ja peittävyys, sen väri ja kasvun tasaisuus sekä korkeuserot ja kasvuston terveys.

Kuva 12. Tällä lohkolla kasvusto on epätasainen. Osalta lohkoa apila on hävinnyt seosnurmesta. Kuva: Jukka Rajala.

Kuva 12. Tällä lohkolla kasvusto on epätasainen. Osalta lohkoa apila on hävinnyt seosnurmesta. Kuva: Jukka Rajala.

Käy kurssilohkoilla valitsemanasi ajankohtana ja havainnoi niillä kasvuston kuntoa. Alkukesällä havainnointi on hyödyllistä kuluvan kasvukauden kannalta, sillä silloin on vielä mahdollista tehdä korjauksia, kun taas keskikesän havainnointi on hyödyllistä seuraavaa kasvukautta ajatellen.

Tarkkaile peltokäynneillä erityisesti seuraavia tekijöitä:

Onko kasvustossa värimuutoksia tai heikkoa kasvua?
Onko kasvuston tiheydessä ja peittävyydessä eroja?
Onko kasvustossa korkeuseroja?
Onko talvehtivilla kasveilla eroja talvehtimisessa?
Onko eri kasvilajien kasvu seoskasvustoissa tasaista koko lohkolla?
Onko kasvuston terveydessä eroja eri kohdissa lohkoa?

Vertaile kasvustoista tekemiäsi havaintoja. Jos käytettävissäsi on satokartta, voit halutessasi verrata havaintojasi myös siihen. Kirjaa havaintosi muistiin.

Lisälukemista: Peltohavaintoja – aistinvarainen tarkastelu maan kasvukunnon mittarina, sivut 14–15

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Kasvuston kunnon havainnointi

Kasvuston tiheyden arviointi

Tässä tehtävässä arvioidaan kasvuston tiheyttä sekä kehikon että Canopeo-appin avulla. Tee kehikon avulla tapahtuva arviointi yhdellä kurssilohkoistasi, mutta kuvaa Canopeon avulla kaikkia kurssilohkojasi.

Tee kasvuston tiheyden arvioiminen seuraavan ohjeen mukaan: Hyvä väline on neliön muotoinen kehikko, joka on mitoiltaan 50 x 50 cm. Kehikko asetellaan kasvuston juurelle, ja kasvusto leikataan saksilla tarkasti kehikon sisäpuoliselta alueelta. Halutessasi voit myös punnita kasvuston.

Kuva 13. Kehikko voi olla esimerkiksi tällainen. Kuvassa pieni, 25 x 25 cm muovikehikko, joka on näppärän kokoinen. Jotta saa saman verran kasviyksilöitä kuin 50 x 50 cm kehikolla, on tällä kehikolla leikattava neljä aluetta. Kuva: Soja Sädeharju.

Kuva 13. Kehikko voi olla esimerkiksi tällainen. Kuvassa pieni, 25 x 25 cm muovikehikko, joka on näppärän kokoinen. Jotta saa saman verran kasviyksilöitä kuin 50 x 50 cm kehikolla, on tällä kehikolla leikattava neljä aluetta. Kuva: Soja Sädeharju.

Määritä tiheys laskemalla kasviyksilöiden määrä kehikon sisäpuolelta ja kertomalla tulos neljällä. Näin saat tietää kasvien lukumäärän neliöllä. Kasviyksilöiden määrää tulee verrata kylvömäärään. Optimaalisessa tilanteessa siemenistä itää yli 90 prosenttia, mutta itävyys voi vaihdella paljon käytetyn kylvösiemenen laadun mukaan. Huom! Mikäli kyseessä on pelto, jolle on kylvetty kerääjäkasvi, lasketaan kerääjäkasvi ja satokasvi erikseen.

Kehikon lisäksi kasvuston peittävyyttä arvioidaan Canopeon avulla. Lataa sovellus puhelimeesi ja ota sillä kuvia samoista paikoista, joista lasket kasvuston tiheyden kehikkomenetelmän avulla. Muista ottaa kuvat ennen kehikon käyttöä. Ota kuvia myös muilta lohkoiltasi ja merkitse saamasi prosenttiluvut muistiin. Vertaa kehikkomenetelmällä saamaasi tulosta Canopeon tulokseen.

Katso ohjeeksi video Kehikon käyttö kasvuston havainnoinnissa.

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Kasvuston tiheys

Note

Viljelijän vinkki

Kasvuston tiheyttä riviinkylvetyssä kasvustossa voi myös mitata oman vaaksan avulla. Kun tiedetään kylvökoneen riviväli ja oman vaaksan mitta, saadaan kasvitiheys neliöllä seuraavalla kaavalla:

( (1/kylvökoneen riviväli) x (1/vaaksan mitta) ) x oraiden määrä = kasvuston tiheys/m²

Esimerkki: Jos kylvökoneen riviväli on 12,5 cm, vaaksan mitta 20 cm ja oraita vaaksan mitalla 12 kpl, saadaan kaavalla

( (1/0,125) x (1/0,2) ) x 12 = 480 kpl/m²

Mittauksia kannattaa tehdä useampia ja laskea oraiden määrän keskiarvo.

Lierotesti

Tässä tehtävässä havainnoidaan lierojen lukumäärää pellolla. Tutki jokaisen kurssilohkosi lierotilannetta esimerkiksi samalla kun teet muita kuopan kaivamisen vaativia tehtäviä, ja tee jokaiselle lohkolle ainakin kaksi kuoppaa. Jos haluat hyvän käsityksen koko lohkon lierotilanteesta, on kuoppia tehtävä useampia per lohko. Kuopat kannattaa kaivaa silloin, kun peltomaa on kosteaa ja lierot ovat aktiivisina lähellä maan pintaa. Kuivaan aikaan lierot voivat kaivautua syvälle maahan ja mennä lepotilaan. Lierohavaintoja on hyödyllistä tehdä myös hyväkasvuisilla pientareilla. Voit tehdä havainnot eri lohkoilla eri aikaan, kunhan kirjoitat ylös havaintosi ja yhdistät ne lopuksi vastaukseksi.

Aloita lierojen havainnointi kaivamalla nopeasti 20 cm x 20 cm x 20 cm lapiokuoppa, ja laske siinä olevat lierot ohjeen mukaan. HUOM! Nopeus on tärkeää, jotta kastelierot eivät ehdi karata käytäviään pitkin pohjamaahan.

Kun olet kaivanut kuopan, laske näyte lapiossa jonkin alustan, esimerkiksi vanerin päälle. Murenna näytettä käsin murtaen niin, että löydät kaikki siinä olevat lierot ja laske lapiollisesta löytyvien lierojen määrä. Keskiarvo suomalaisilla pelloilla on 111 lieroa neliömetrillä, eli noin neljä lieroa lapiollisessa.

Kuva 14. Lapiollisessa maata on hyvä olla vähintään neljä lieroa. Mikäli lieroja ei ole lainkaan, on tilanne erittäin huono. Silloin tulee ottaa useampi näyte, jotta saa kattava kuva koko lohkon tilanteesta. Jos lieroja ei edelleenkään löydy, kannattaa pohtia, mistä lierojen puute johtuu, ja kuinka niiden määrää voisi lisätä. Kuva: Jukka Rajala.

Kuva 14. Lapiollisessa maata on hyvä olla vähintään neljä lieroa. Mikäli lieroja ei ole lainkaan, on tilanne erittäin huono. Silloin tulee ottaa useampi näyte, jotta saa kattava kuva koko lohkon tilanteesta. Jos lieroja ei edelleenkään löydy, kannattaa pohtia, mistä lierojen puute johtuu, ja kuinka niiden määrää voisi lisätä. Kuva: Jukka Rajala.

Tutki erikseen lapiokuopan pohjaa, montako isoa kastelieron reikää sieltä löytyy. Huomioi, että myös paalujuuristen kasvien, kuten mailasen jälkeen, maassa on isoja pystysuuntaisia kanavia, jotka eivät kuitenkaan ole lieron reikiä.

Tämä testi kannattaa uusia samalla paikalla vuosittain tai muutaman vuoden välein, jotta havaitset, ovatko tekemäsi toimenpiteet lisänneet lierojen määrää.

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Lierotesti

Maan rakenteen määritys aistinvaraisesti (MARA)

Tässä tehtävässä arvioidaan maan rakennetta aistinvaraisesti MARA-kortin avulla. MARAssa kaivetaan tietyn kokoinen lapiokuoppa ja havainnoidaan sekä pisteytetään kuopasta nostetun maapaakun kerroksellisuutta. Kerroksellisuus kertoo maan eri kerrosten tiiviydestä ja muruisuudesta.

Tämä on yksi kurssin tärkeimmistä tehtävistä. Tee tehtävä yksi lohko kerrallaan, jotta jaksat keskittyä maanäytteen huolelliseen arvioimiseen.

Vertaile maan rakennetta kurssilohkoillasi lohkojen eri osissa ja kaiva vähintään kaksi kuoppaa per lohko. Halutessasi voit vertailun vuoksi tarkastella pitkään levossa olleen hyväkasvuisen pientareen rakennetta ja verrata sitä pellolta ottamiisi näytteisiin. Seuraavassa ohjeistetaan näytteen ottoon ja MARA-kortin käyttöön.

Note

Mitä tarvitset MARA-testin tekemiseen?

  • Lapion ja halutessasi koetinkepin

  • Vanerin tai muovinpalan

  • Kameran

  • Muistiinpanovälineet

  • Rullamitan

  • MARA-kortin, jonka voit ladata tästä ja tulostaa sen itsellesi valmiiksi ennen pellolle lähtöä.

Ohje MARA-näytteen ottamiseen ja tarkasteluun:

Valitse kuopalle sopiva kohta kartoittamalla pellon tiiviyttä seuraavasti: Painele lapiota maahan 3–4 metrin matkalla. Tarkastele, onko havaittavissa tiiviimpiä ja löyhempiä kohtia. Rakenteeltaan erilaisten kohtien etsimiseen sopii hyvin myös salaojapiikki eli koetinkeppi. Kuoppia kannattaa kaivaa sekä tiiviimpiin että löyhempiin kohtiin, jotta oppii tarkastelemaan erilaisia näytteitä mahdollisimman kattavasti.

Kuva 15. Kuopan tulee olla vähintään lapion terän syvyinen ja levyinen.

Kuva 15. Kuopan tulee olla vähintään lapion terän syvyinen ja levyinen.

  • Ota maasta lapion syvyinen ja levyinen maanäyte, jonka paksuus on noin 10 cm. Mikäli haluat seurata muutoksia, dokumentoi maanäytteitä itsellesi valokuvien avulla.

  • Laita lapiossa oleva maanäyte vanerin tai muovin päälle.

  • Tarkastele näytettä lähemmin. Näkyykö siinä kerroksellisuutta?

  • Murra näytettä varovasti kädellä. Miten näyte murtuu? Missä kohdassa rakenne muuttuu? Miltä näyte tuoksuu? Hyväkuntoinen maa tuoksuu perunakellarilta.

  • Tunnustele kädellä painelemalla paakkujen ja kokkareiden murenemisen herkkyyttä. Tarkastele myös juurten kasvutapaa ja lierojen esiintymistä. Voit tunnustella maan tiiviyden vaihteluita myös vetämällä kuopan reunaa puukolla pystysuoraan.

  • Mittaa kerrosten paksuus. Arvioi maanäytteen rakenne syvyyssuunnassa kerroksittain hyödyntäen MARA-kortin valokuvia ja rakennekuvauksia.

  • Pisteytä eri kerrokset kortin ohjeen mukaisesti: 5 = erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = tyydyttävä, 2= huononlainen, 1= huono.

  • Kirjoita tulokset muistiin. Ota halutessasi valokuvia, joissa kerrosten rakenne-erot näkyvät selvästi.

  • Lopuksi pudota maanäyte vyötärön korkeudelta vanerille tai maahan, ja katso millaisiksi muruiksi, kokkareiksi ja paakuiksi näyte hajoaa. Pudota vielä yksittäisiä paakkuja ja kokkareita uudelleen. Täsmennä tämän perusteella pisteytystä tarvittaessa.

  • Puhdista kuopan pohja. Onko kuopan pohjassa lieron käytäviä?

  • Kaiva kuoppaa vielä syvemmäksi ja ota kuopan reunasta pohjamaanäyte. Millainen on pohjamaan rakenne? Käytä pisteytystä.

Kuva 16. Vasemmalla kerroksellinen maaprofiili, jossa ylin kerros on hyvärakenteinen, keskikerros ja alin kerros ovat liian tiiviitä. Oikealla kastelieronreikiä pohjamaassa. Kuvat: Jukka Rajala (vas.) ja Veera Manka (oik.).

Kuva 16. Vasemmalla kerroksellinen maaprofiili, jossa ylin kerros on hyvärakenteinen, keskikerros ja alin kerros ovat liian tiiviitä. Oikealla kastelieronreikiä pohjamaassa. Kuvat: Jukka Rajala (vas.) ja Veera Manka (oik.).

Muruista laadukkaimpia ovat pienet, pyöreät ja huokoiset murut (MARA-kortin luokka 5). Nämä murut syntyvät biologisen, eli juuriston ja maaperäeliöiden toiminnan seurauksena. Huonolaatuista maata edustavat sileäpintaiset, särmikkäät ja tiiviit murut, jotka ovat kooltaan suuria (MARA-kortin luokka 1). Näiden luokkien väliin mahtuu runsaasti eri kokoisia ja -muotoisia sekä huokoisuudeltaan erilaisia puolimuruja.

Kuva 17. Muruhavaintoja. Vasemmanpuoleisessa kuvassa murut ovat pieniä, pyöreitä ja huokoisia. Oikeanpuoleisessa kuvassa murut ovat sileäpintaisia, särmikkäitä ja tiiviitä. Kuvat: Jukka Rajala.

Kuva 17. Muruhavaintoja. Vasemmanpuoleisessa kuvassa murut ovat pieniä, pyöreitä ja huokoisia. Oikeanpuoleisessa kuvassa murut ovat sileäpintaisia, särmikkäitä ja tiiviitä. Kuvat: Jukka Rajala.

Kun olet kaivanut kaksi kuoppaa per lohko ja arvioinut ne MARA-testin mukaisesti, laadi yhteenveto havainnoistasi lohkoittain ja vastaa jokaisen kohdalta erikseen alle. Pohdi seuraavia kysymyksiä:

Mitä opit kunkin lohkon kasvukunnosta? Kerro, millaisia eroja havaitsit maan rakenteessa eri lohkon osissa.

Oliko maassa tiiviitä, juuriston kasvua haittaavia kerroksia? Jos tiivistymiä löytyi, mikä niitä on voinut aiheuttaa? Pohdi olosuhteita, koneketjuja ja viljelyhistoriaa.

Muista, että voit käyttää apunasi viittä miksi-kysymystä, joita voit hyödyntää ongelmien ratkaisussa. Voit katsoa kysymykset luvun 5 Kunnosta pelto kappaleesta I. Ongelmien tunnistaminen.

Kuvia vertailtavaksi löytyy: Peltohavaintoja – aistinvarainen tarkastelu maan kasvukunnon mittarina, katso kuvat sivuilta 17–33.

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Maan rakenteen määrittäminen aistinvaraisesti (MARA)

Maan murujen kestävyyden arviointi

Murujen kestävyyttä on hyvä arvioida MARA-testin yhteydessä. Tässä tehtävässä voit valita kahdesta erilaisesta testistä, kumman haluat tehdä. Vaihtoehtoina ovat helppo pullotesti sekä kuoppalevytesti.

Kun teet maan murujen kestävyyden arviointia, pyri erottelemaan tiiviit ja teräväsärmäiset sepelimäiset murut huokoisista, pyöreähköistä muruista. Teräväsärmäisiä muruja syntyy esimerkiksi roudan murustaessa savimaata. Huokoisia muruja syntyy kasvien juurten ja pieneliötoiminnan tuloksena.

Helppo pullotesti

Ota pellolle mukaan vettä pienissä pulloissa. Valitse maan pintakerroksesta neljä maamurua kooltaan noin 3–5 milliä ja pudota murut vesipulloon. Odota minuutti ja sekoita sitten hetki, ja odota vielä toinen minuutti. Tarkastele hajoavatko murut vedessä, vai pysyvätkö ne ehjinä. Arvioi murujen kestävyys seuraavalla asteikolla: kestävä = 2 pistettä, puoliksi kestävä = 1 piste, hajonnut = 0 pistettä. Toista testi luotettavuuden parantamiseksi.

Kuva 18. Murujen kestävyyden arviointia pullotestillä. Kuva: Jukka Rajala.

Kuva 18. Murujen kestävyyden arviointia pullotestillä. Kuva: Jukka Rajala.

Kuoppalevytesti

Hanki käyttöösi jokin pieniä lokeroita sisältävä astia, esimerkiksi jääpalalokerikko tai pieniä läpinäkyviä astioita, jotka laitat samalle alustalle. Määritä pellon pintakerroksesta keräämiesi murujen vedenkestävyyttä laittamalla yksi muru kuhunkin lokeroon. Kaada sitten varovasti vettä pullosta lokeroihin niin, että murut peittyvät reilusti vedellä. Odota minuutti, kopauta lokerikkoa kaksi kertaa, ja odota vielä minuutti.

Kuva 19. Vasemmalla murujen vedenkestävyys on hyvä, keskellä keskinkertainen ja oikealla heikko. Kuva: Jaana Ravander.

Kuva 19. Vasemmalla murujen vedenkestävyys on hyvä, keskellä keskinkertainen ja oikealla heikko. Kuva: Jaana Ravander.

Arvioi murujen vedenkestävyys asteikolla: kestävä = 2 pistettä, puoliksi kestävä = 1 piste, hajonnut = 0 pistettä. Toista testi luotettavuuden parantamiseksi.

Tulosten tulkinta riippuu maalajista. Tulkintaohje maalajeittain löytyy oheisesta tietokortista Murukestävyyden määritys kuoppalevytestillä.

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Maan murujen kestävyyden arviointi

Juuriston kasvutapa ja tiheys

Tässä tehtävässä harjoitellaan juuristotarkastelua. Tee sitä jokaisella kurssilohkollasi yhdellä kuopalla esimerkiksi MARA-testin yhteydessä, mutta voit tehdä sitä myös erikseen. Jos haluat, voit ottaa näytteen useammasta kohdasta lohkolla. Pyri tällöin valitsemaan hyvin ja huonommin kasvavia kohtia. Jos tiedät salaojien paikat, tee tarkastelua vertaillen juuristoja salaojien kohdalla ja salaojien puolivälissä.

Kaiva peltoon lapion terän syvyinen kuoppa kasvukaudella, kun kasvit ovat hyvin kehittyneet tai tuleentumassa. Irrota kuopan reunasta lapiollinen maata. Tarkastele kasvien juuristoja ja sitä, miten ne kasvavat ruokamultakerroksesta pohjamaahan.

Pääjuurten kasvu suoraan alaspäin ilmaisee maan rakenteen olevan kasville riittävän hyvä. Mutkitteleva, vaakasuora tai paksuuntunut kasvutapa kertoo maan olevan kyseisen kasvin juurille liian tiivistä.

Havainnoi seuraavia asioita ja kirjaa ne muistiin tehtävän vastausta varten:

Kuinka tiheä juuristo on? Kasvaako juuria tasaisesti joka kohdassa maata, vai vain joissakin kohdissa?

Ovatko juuret levinneet laajalle, ovatko pääjuuret joutuneet väistelemään tiivistymiä? Peittääkö juuria maa-aines vai ovatko ne paljaita?

Halkaise paakkuja ja isoja kokkareita. Kasvaako juuria myös paakkujen ja kokkareiden sisällä, vai vain niiden väleissä?

Typensitojakasvien juuristoista kannattaa tarkastella juurinystyröiden runsautta ja jakautumista juuristossa syvyys- ja leveyssuunnassa. Nystyröiden aktiivisuutta voi tarkastella halkaisemalla niitä puukolla. Aktiivinen nystyrä on sisältä punertava.

Pohdi juuristoa tarkastellessasi myös, miten juuriston kasvutapa ja runsaus vaikuttavat kasvien ravinteiden hyväksikäyttöön ja hiilensidontaan. Mikäli havaitset eroja juuristojen kasvussa lohkon sisällä ja välillä, pohdi mistä erot voisivat johtua.

Katso lisää kuvia Peltohavaintoja – aistinvarainen tarkastelu maan kasvukunnon mittarina, sivut 29–32

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Juuriston kasvutapa ja tiheys

Kuva 20. Vasemmanpuoleisen kuvan maassa juuria kasvaa vain kokkareiden välisissä halkeamissa. Oikean puolen kuvassa juuristo tavoittaa koko maatilavuuden. Kuvat: Jukka Rajala.

Kuva 20. Vasemmanpuoleisen kuvan maassa juuria kasvaa vain kokkareiden välisissä halkeamissa. Oikean puolen kuvassa juuristo tavoittaa koko maatilavuuden. Kuvat: Jukka Rajala.

Veden imeytyminen ja sen käyttäytyminen maassa​

Sadeveden liikkeiden ja haihdunnan tarkastelu on tärkeä osa pellon vesitalouden havainnointia. Tässä tehtävässä havainnoidaan veden imeytymistä yhdellä kurssilohkolla pullotestin avulla. Tarvitset tehtävän suorittamiseksi pienen pullollisen (0,3–0,5 l) vettä sekä lapion. Ohje löytyy ennen tehtävälaatikkoa.

Yleistä veden imeytymisestä ja haihdunnasta

Veden haihduntaa kannattaa havainnoida yleisesti seuraamalla maan kuivumista sateen jälkeen sekä lumen sulamisen jälkeen keväällä. Vettä ei voi varastoitua peltoon, jos vesivarasto on jo täynnä. Kasvavat kasvit voivat haihduttaa noin 20–25 millimetriä vettä viikossa, kun paljas maa haihduttaa vain noin viisi milliä viikossa.

Talvehtivat kasvit haihduttavat keväällä vettä tehokkaasti ja suojaavat maata liettymiseltä. Tämä varmistaa sen, että pelto ei vety kevätsateiden yhteydessä. Haihduttava kasvusto keväällä varmistaa myös pellon aikaisemman ja syvyyssuunnassa tasaisemman kuivumisen kylvökuntoon. Haihdutus lakkaa, kun kasvusto tuleentuu

Maan murukestävyys vaikuttaa suoraan veden imeytymisnopeuteen. Liettyneessä tai kuorettuneessa maassa huokosto on tukossa eikä vesi imeydy maahan. Runsaamman sateen yhteydessä suuri osa vedestä valuu pintavaluntana pois pellolta ja vain pieni osa imeytyy maahan kasvien käyttöön.

Sateen määrään ei voi vaikuttaa, mutta maaperään imeytyvän veden määrään voi. Pääseekö sadevesi imeytymään maahan, vai vettyykö vain pintakerros ja syvemmät maakerrokset jäävät kuiviksi? Tätä voi selvittää esimerkiksi kaivamalla lapiolla kuoppia heti sateen jälkeen.

Kuva 21. Vasemmanpuoleisessa kuvassa maahan kaadettu vesi imeytyy hyvin alaspäin. Oikeanpuoleisessa kuvassa taas maahan kaadetun veden imeytyminen on heikkoa ja vesi virtaa pintavirtailuna. Kuvat: Jukka Rajala.

Kuva 21. Vasemmanpuoleisessa kuvassa maahan kaadettu vesi imeytyy hyvin alaspäin. Oikeanpuoleisessa kuvassa taas maahan kaadetun veden imeytyminen on heikkoa ja vesi virtaa pintavirtailuna. Kuvat: Jukka Rajala.

Ohje pullotestiin

Tee tehtävä kuivaan aikaan. Kaada pieni pullollinen (0,3–0,5 l) vettä matalalta pellon pintaan ja katso kuinka laajalle vesi leviää. Kaiva lapiolla kuoppa ja tarkkaile, kuinka syvälle vesi imeytyi. Veden pitäisi levitä noin 10 senttimetrin laajuudelle pellon pinnalla, ja imeytyä ruokamultakerroksen pohjaan (n. 25 cm) saakka. Kannattaa myös tarkistaa huolella, mitä reittejä vesi maahan imeytyi. Oikovirtaus halkeamia pitkin voi kuljettaa vettä syvälle nopeasti, mutta ruokamultakerroksen vesivarasto jää silloin täyttymättä. Kirjaa havaintosi muistiin.

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Veden imeytyminen ja sen käyttäytyminen maassa

Pohjaveden korkeuden havainnointi

Riittämätön kuivatus rajoittaa pellon kasvukunnon parantamista sekä satotason nousua. Kuivatusongelmat voivat johtua puutteellisesta ojituksesta, heikosta maan rakenteesta tai ojituksen toimintahäiriöistä. Tässä seurantatehtävässä selvitetään, jääkö tai nouseeko vesi toisinaan pelloilla ruokamultakerrokseen tai lähelle sitä. Pohjaveden korkeutta voi havainnoida myös pikatestillä, ja voit valita kumman testin teet. Seurantatehtävä on kuitenkin pikatestiä hyödyllisempi.

Kuva 22. Vasemmanpuoleisesta kuopasta sadevesi häviää nopeasti, joten kuivatus on riittävä. Oikeanpuoleisessa kuopassa vesi taas pysyy pitkään, eli kuivatus on riittämätön. Kuvat: Jukka Rajala.

Kuva 22. Vasemmanpuoleisesta kuopasta sadevesi häviää nopeasti, joten kuivatus on riittävä. Oikeanpuoleisessa kuopassa vesi taas pysyy pitkään, eli kuivatus on riittämätön. Kuvat: Jukka Rajala.

Valitse yksi kurssilohkoistasi tähän seurantatehtävään ja havainnoi pohjaveden korkeutta sillä. Kaiva lapiolla vähintään kaksi noin 40 sentin syvyisiä kuoppaa lohkon erilaisiin kohtiin. Suositeltavaa on kaivaa useampiakin kuoppia sekä huonosti että hyvin kasvaviin kohtiin, sekä salaojien kohdalle ja salaojien puoliväliin.

Jätä kuopat pellolle ja seuraa vedenpinnan korkeutta niissä märkään aikaan kesällä, syyskaudella ja sulan maan aikaan talvikaudella. Käy katsomassa kuoppia säännöllisesti. Tarkkaile erityisesti muutama päivä sateen jälkeen, miten vesi kuopassa käyttäytyy. Jos vesi pysyy kuopassa useita päiviä sateen jälkeen, ei kuivatus ole riittävä. Jos veden pinta ulottuu useiden päivien ajan ruokamultakerrokseen, on kuivatus jo varsin huono.

Pohjamaan läpäisykykyä voi mitata myös pikatestillä. Sen voi tehdä kaatamalla noin 40 sentin syvyiseen kuoppaan vettä. Mahdollisten halkeamien tulisi olla sulkeutuneita testiä tehdessä, jotta se kertoisi pohjamaan vedenläpäisykyvystä oikein. Pitkäaikaisseuranta antaa luotettavamman käsityksen pellon kuivatuksen tilasta kuin pikatesti.

Lue lisää aiheesta:

Ojaston kunnon havainnointi: Pohjaveden korkeus ja laskuaukosta tuleva vesimäärä​

Kuivatus kuntoon peltolohko kerrallaan, sivut 12–19

Tehtävän ohjeet ovat saatavilla myös tulostettavana versiona: Pohjaveden korkeuden havainnointi

Tervetuloa jatkamaan keskustelua uudistavasta viljelystä Carbon Action Klubissa!

Katso luvussa 11 käytetyt lähteet.

Lukua 11 ovat olleet kirjoittamassa:
Dosentti Johannes Tiusanen, Helsingin yliopisto
Erikoissuunnittelija Jukka Rajala, Ruralia instituutti, Helsingin yliopisto
Soja Sädeharju, BSAG

Onneksi olkoon! Olet nyt suorittanut Uudistavan viljelyn e-opiston kaikki tehtävät ja osaat havainnoida peltojen kasvukuntoa monipuolisesti sekä etsiä ratkaisuja ongelmiin.

You reached the end of the course!

Correct answers

0%

Exercises completed

0/0