Uudistavan viljelyn e-opistoUudistava viljely Maanviljelijä on tulevaisuuden tekijä

I.

Maanviljelijä on tulevaisuuden tekijä

Uudistavan maanviljelyn ydin on hyväkuntoinen maaperä. Kun maaperä voi hyvin, se tuottaa suuren, laadukkaan ja varman sadon mahdollisimman vähillä tuotantopanoksilla. Silloin se myös varastoi itseensä hiiltä. Terve maaperä hyödyttää viljelijää, ympäristöä ja koko yhteiskuntaa monin eri tavoin. Moni viljelijä jo toteuttaakin pelloillaan uudistavan viljelyn toimenpiteitä, kuten muokkauksen minimointia ja aitoa kasvipeitteisyyttä.

Viljelijää varmasti kiinnostaa päästä heti asiaan ja saada selville, mitä erilaisia toimenpiteitä kasvukunnon parantamiseksi omilla pelloilla voi tehdä. Käydään ensin kuitenkin läpi muutama perusasia uudistavan maanviljelyn taustalla. Tässä luvussa etsimme vastauksia muun muassa kysymyksiin siitä, miksi maanviljelyn kannattaa olla uudistavaa ja mitä menetelmiä siihen kuuluu.

Uudistava maanviljely on ennen kaikkea mahdollisuus tuottaa ruokaa kannattavasti ja tulevaisuuden tuotantopanokset turvaten(1).

Ruuantuotannon merkitys yhteiskunnallemme on valtava, sillä jokainen meistä tarvitsee ruokaa syödäkseen myös huomenna. Muun muassa ruokaturvamme ja ruuan alkuperän jäljitettävyyden vuoksi toivottavaa on, että kotimaista ruokaa saadaan vastaisuudessakin.

Maatalous on paininut pitkään heikon kannattavuuden kanssa, mutta onneksi suuntaa voi muuttaa. Maataloudessa piilee valtava potentiaali olla monin eri tavoin auringonnousun ala. Yksi merkittävä keino kannattavuuden kehittämiseksi on ottaa tiloilla käyttöön uudistavia viljelymenetelmiä tai lisätä niiden käyttöä.

Kuva 1. Maanviljelijä Riitta Lehtinen on karjatilallaan pohtinut uudistavan viljelyn menetelmien hyödyntämistä:

Kuva 1. Maanviljelijä Riitta Lehtinen on karjatilallaan pohtinut uudistavan viljelyn menetelmien hyödyntämistä:

Uudistavassa viljelyssä haetaan sellaisia menetelmiä, joilla voidaan saada enemmän satoa mahdollisesti vähemmillä kustannuksilla, tai ainakin samoilla kuin ennen. Se on tärkeää, koska kaikkien näiden hyvien asioiden, kuten maan rakenteen parantamisen lisäksi, tämän täytyy olla taloudellista toimintaa. Siitä täytyy jäädä elanto.

Maanviljelijä Riitta Lehtinen, Miekon-Liskin tila, Tammela

Kaiken maanviljelyn perusta ja samalla viljelijän tärkein pääoma on terve ja hyväkuntoinen maaperä. Uudistavat viljelytavat hyödyntävät mahdollisimman paljon luonnon omia prosesseja ja saavat mallin luonnon kiertokulusta. Kyseessä ei siis ole kerralla loppuun saatettava projekti, vaan jatkuvasti itseään uudistava prosessi. Tämän prosessin myötä pellon kasvukunto kohenee ja sen kyky sopeutua muuttuviin sääoloihin paranee vähitellen. Peltoa voi myös viljellä siten, että sen kasvukunto heikkenee pikkuhiljaa. Silloin myös pellon resilienssi eli kyky kestää ja palautua muutoksista kärsii.

Esimerkki

Resilienssi eli muutosjoustavuus tai muutoskestävyys on tärkeä osa uudistavaa tulevaisuutta. Se tarkoittaa jonkin tietyn ekosysteemin, kuten pellon, kykyä sietää häiriöitä ja sen jälkeen palautua ennalleen. Resilientti ekosysteemi jopa vahvistuu kokemansa häiriön jälkeen entistä ehommaksi. Resilienssiä tarvitsee pellon lisäksi myös viljelijä ja koko yhteiskunta.

Kuva 2. Uudistava maanviljely on yksinkertaisuudessaan nerokas tapa viljellä, sillä siinä on vain kolme perusperiaatetta. Niitä noudattamalla maan kasvukunto kohenee, satovarmuus paranee ja ympäristö hyötyy: Maksimoi yhteytys, maksimoi mikrobit, maksimoi suoja. Kuva: Tuomas Mattila

Kuva 2. Uudistava maanviljely on yksinkertaisuudessaan nerokas tapa viljellä, sillä siinä on vain kolme perusperiaatetta. Niitä noudattamalla maan kasvukunto kohenee, satovarmuus paranee ja ympäristö hyötyy: Maksimoi yhteytys, maksimoi mikrobit, maksimoi suoja. Kuva: Tuomas Mattila.

Uudistavasta käytetään myös termiä regeneratiivinen. Uudistaminen tarkoittaa asioiden kehittämistä, käytännössä siis muutosta. Jatkuvassa muutosten maailmassa eläminen saattaa toisinaan tuntua työläältä. Joskus mieleen voi hiipiä ajatus siitä, että ennen asiat olivat paremmin. Ajatuksessa piilee totuuden siemen, mutta toisaalta muutosta tapahtuu ja on tapahtunut aina.

Muutos tuo mukanaan paitsi pelkoa tuntemattomasta, niin myös mahdollisuuden uudistua ja kehittyä. Tulevaisuuden ruuantuotanto yhdistää aiemmin hyviksi havaitut opit uusiin oivalluksiin.

Kuva 3. Tuomas Näppilä viljelee Kestilän tilaa Urjalassa. Tilalla on emolehmiä, ja lisäksi tuotannossa on nurmia ja viljaa. Kuva: Marjo Aspegren.

Kuva 3. Tuomas Näppilä viljelee Kestilän tilaa Urjalassa. Tilalla on emolehmiä, ja lisäksi tuotannossa on nurmia ja viljaa. Kuva: Marjo Aspegren.

Katso Tuomaksen video ”Mistä uudistavassa viljelyssä on kyse?” (1:15).

Uudistava viljely on myös kestävää

Peltoja on pyritty viljelemään jo pitkään kestävästi, eli tavalla, joka ei heikennä maan kasvukuntoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maan sadontuottokykyä ei heikennetä, multavuus säilyy, ja pellon vesitalous sekä rakenne pysyvät hyvässä kunnossa. Hyvistä aikeista huolimatta pellon kasvukunto kuitenkin usein heikkenee ajan mittaan.

Uudistavan viljelyn ero kestävään viljelyyn on pyrkimys paitsi säilyttää olemassa olevaa, myös korjata mahdollisia puutteita sekä luoda uutta. Uudistava viljely onkin koko ekosysteemiä elvyttävä kokonaisuus, jonka perustana on maaperän hyvä kasvukunto

Uudistava viljely luo mahdollisimman hyvät olosuhteet tulevalle kasvukaudelle sekä parantaa maan kasvukuntoa ja satovarmuutta.

Kuva 4. Viimeisten vuosien aikana kasvukaudet ovat olleet eri tavoilla haasteellisia eri puolilla maata. Kuitenkin oikeilla menetelmillä ainakin osa sadosta saadaan onnistumaan aina. Kuva: Soja Sädeharju.

Kuva 4. Viimeisten vuosien aikana kasvukaudet ovat olleet eri tavoilla haasteellisia eri puolilla maata. Kuitenkin oikeilla menetelmillä ainakin osa sadosta saadaan onnistumaan aina. Kuva: Soja Sädeharju.

Hiiliviljely on osa uudistavaa viljelyä

Moni saattaa mieltää hiiliviljelyn ja uudistavan viljelyn samaksi asiaksi. Hiiliviljely onkin osa uudistavaa viljelyä, jonka tavoitteena on aina myös varastoida hiiltä maahan.

Termiä hiiliviljely käytetään silloin, kun halutaan painottaa erityisesti viljelymenetelmien hiiltä varastoivaa luonnetta.

Suomessa peltomaat ovat verrattain nuoria, jolloin hiilivarastot ovat lähtökohtaisesti suuria. Tarve hiilen säilyttämiselle maaperässä onkin Suomessa suurempaa kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, jossa peltomaiden hiilipitoisuudet ovat matalia. Tämä johtuu siitä, että peltomaiden hiili on siellä pitkäaikaisen voimallisen viljelyn ja eroosion myötä hävinnyt.(3)

Hiiltä kuitenkin pystytään varastoimaan maaperään, mutta peltomaan hiilivarastojen merkittävä kasvattaminen on pitkä prosessi. Myös maalajit ovat erilaisia siinä, kuinka paljon hiiltä niihin voidaan varastoida, vai onko tarve ennemminkin säilyttää olemassa oleva hiili.

Yhdessä vuodessa ei saada aikaan merkittäviä hiilivaraston muutoksia. Vuosikymmenten mittausten ja laskennan avulla tiedetään jo eri toimien hiilensidonnan suuruusluokka, mutta vielä ei pystytä sanomaan tarkasti, mitkä menetelmät varastoivat hiiltä maahan minkäkin verran, tai kuinka kauan varastoitu hiili maassa pysyy. Vauhdilla etenevälle peltomaan hiilensidonnan tutkimukselle onkin paljon tarvetta.

Onneksi hiiliviljelystä tiedetäänkin jo paljon. Varmaa on, että tiettyjä viljelytoimenpiteitä tekemällä saadaan lisää hiilisyötettä maahan(4). Näitä toimenpiteitä käyttäen saadaan aikaan positiivisia vaikutuksia maan kasvukunnolle sekä hiilen varastoitumiselle.

Esimerkki

Jos maan irtotiheys on 1,3 kg/l, hehtaari ruokamultakerrosta (20 cm:n syvyydeltä) painaa 2600 tonnia ja siinä on hiiltä 2,3 % eli 59,8 t C/ha. Jos tästä hajoaa vuosittain 1 %, se vastaa 598 kg C/ha. Jos hiilisyöte on tätä pienempi, multavuus laskee vähitellen, kunnes hajoaminen vastaa hiilisyötettä.(4)

On hyvä ymmärtää, että vaikka kaikki kasvit sitovat kasvaessaan hiiltä, kaikkien kasvien viljely ei lisää maahan pysyvää hiiltä. Sadon mukana korjattu hiili ei jää kasvattamaan maaperän hiilivarastoa.

Kuva 5. Kerääjäkasvi suojaa maata ja jää yhteyttämään satokasvin jälkeen. Kuva: Eliisa Malin.

Kuva 5. Kerääjäkasvi suojaa maata ja jää yhteyttämään satokasvin jälkeen. Kuva: Eliisa Malin.

Kuva 6. Luvut saksalaisista pitkäaikaisista kenttäkokeista ja ne tarkoittavat maassa pitkäaikaisesti säilyvää eloperäistä ainesta (5). Luvut kuvaavat eri kasvien viljelyn hiilitasapainon vaihteluväliä, johon vaikuttaa kasvuston hiilisyöte sekä hajotus.

Kuva 6. Luvut saksalaisista pitkäaikaisista kenttäkokeista ja ne tarkoittavat maassa pitkäaikaisesti säilyvää eloperäistä ainesta (5). Luvut kuvaavat eri kasvien viljelyn hiilitasapainon vaihteluväliä, johon vaikuttaa kasvuston hiilisyöte sekä hajotus.

Hiiliviljely ei tarkoita sitä, että omat viljelykäytännöt pitäisi heittää kertaheitolla ylösalaisin ja lähteä kalliille koneostoksille. Maata muokataan ja kylvetään edelleen, vaikkakin hieman eri tavoin kuin aiemmin. Kuten kaikessa viljelyssä, myös hiiliviljelyssä pyritään mahdollisimman suuriin satoihin ja kasvimassaan.

Hiiliviljelyssä hyödynnetään ja tehostetaan luonnon omia prosesseja mahdollisimman hyvin. Tärkeää on myös se, että toimenpiteet pohditaan yksilöllisesti jokaiseen tilanteeseen ja jokaiselle lohkolle tai sen osalle sopiviksi. Tällöin viljely palvelee parhaiten maaperän hyvinvointia ja mahdollistaa samalla hyvän sadon. Hiiliviljely parantaa multavuutta, hoitaa maan pieneliöstön monimuotoisuutta sekä vähentää hiilen ja pintamaan karkaamista pellolta.

Planetaariset rajat koetuksella

Oman lähiympäristön tapahtumat ovat jokaiselle kaikkein tärkeimpiä, mutta asioita on hyödyllistä tarkastella myös suuremmassa mittakaavassa. Biosfäärin kestävyysilmiöitä tutkivan ruotsalaisen Stockholm Resilience Centerin tutkijat ovat määritelleet yhdeksän tärkeää tekijää, jotka asettavat rajat maapallomme kantokyvylle. Niitä kutsutaan planetaarisiksi rajoiksi.(6)

Kuva 7. Planetaariset rajat käsittävät yhdeksän eri osa-aluetta.

Kuva 7. Planetaariset rajat käsittävät yhdeksän eri osa-aluetta.

Planetaaristen rajojen yksiselitteinen määrittely ei ole helppoa niiden keskinäisten kytkösten vuoksi. Koska emme tiedä, millaisia yhteisvaikutuksia ilmastonmuutoksen etenemisellä, monimuotoisuuden heikkenemisellä ja yksittäisten lajien katoamisella voi koko planeetallemme olla, on perusteltua pysytellä planetaaristen rajojen turvallisella alueella. Osassa tekijöistä rajat ovat jo ylittyneet, mutta korjaavia liikkeitä on yhä mahdollista tehdä.(6)

Maailmanlaajuisesti katsoen ruokajärjestelmäämme koettelevat monenlaiset ekologiset, taloudelliset ja sosiokulttuuriset kestävyyshaasteet. Vakavimpia esimerkkejä ekologisista kestävyyshaasteista ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen sekä voimakkaat muutokset typen ja fosforin kierroissa.

Kuva 8. Sosiokulttuurista kestävyyttä ja ruoantuotannon läpinäkyvyyttä voidaan parantaa esimerkiksi suosimalla paikallisia uudistavan maatalouden toimijoita. Tämä vahvistaa samalla paikallistaloutta ja mahdollisimman suljettuja ravinnekiertoja. Kuvassa suljettu ravinnekierto. Kuva lähteen 7 mukaan.

Kuva 8. Sosiokulttuurista kestävyyttä ja ruoantuotannon läpinäkyvyyttä voidaan parantaa esimerkiksi suosimalla paikallisia uudistavan maatalouden toimijoita. Tämä vahvistaa samalla paikallistaloutta ja mahdollisimman suljettuja ravinnekiertoja. Kuvassa suljettu ravinnekierto. Kuva lähteen 7 mukaan.

Taloudellisia ja sosiokulttuurisia kestävyyshaasteita ovat muun muassa maatalouden heikko kannattavuus, epävarma ruokaturva, ruuantuotannon epäeettisyys ja yksipuolisuus, väestönkasvun myötä lisääntyvä ruuantarve sekä ihmisten ravitsemukseen liittyvät kysymykset.

Uudistava viljely tarjoaa ratkaisuja kestävyyshaasteisiin, sillä sen avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja auttaa siihen sopeutumisessa. Tämä perustuu siihen, että uudistavan viljelyn menetelmät sitovat maaperään hiiltä. Hiili puolestaan parantaa maan rakennetta ja pellon tuottavuutta.

Katso video: "Uudistavaa ruuantuotantoa Suomessa ja maailmalla" (0:45)

Kuva 9. Esimerkki paikallisen tuottajan tukemisesta: Lampaanmaitojäätelöä eli bäätelöä tarjolla Pekkolan tilan puodissa kesällä 2020. Kuva: Marjo Aspegren.

Kuva 9. Esimerkki paikallisen tuottajan tukemisesta: Lampaanmaitojäätelöä eli bäätelöä tarjolla Pekkolan tilan puodissa kesällä 2020. Kuva: Marjo Aspegren.

Toisinaan kuulee kysyttävän, mitä me täällä Suomessa voimme tehdä koko maapallon eteen, kun olemme niin pieni maa. Vastaus on, että voimme tehdä paljon. Suomessa tutkijat ja muut maatalouden asiantuntijat, kuten viljelijät, ovat poikkeuksellisen korkeasti koulutettuja. Näin ollen voimme tuottaa korkealaatuista tutkimustietoa sekä toimia esimerkkinä muille maille.

Lisäksi me maailman pohjoisimman maatalousmaan ihmiset olemme osaavaa ja sitkeää joukkoa, jolla on taito puhaltaa yhteen hiileen. Voimme myös vaikuttaa maamme ruokaturvaan sekä kansalaistemme, lähiympäristöjemme ja tuotantoeläintemme hyvinvointiin.

Uudistava viljely turvaa tulevaisuutta

Keväällä 2020 puhjennut koronapandemia nosti laajaan keskusteluun suomalaisen ruokaturvan sekä ruokajärjestelmämme resilienssin. Kuinka pärjäämme maailmassa, jossa ennestään tuntematon virus vie koko ihmiskunnan odottamatta poikkeusoloihin? Kaikeksi onneksi Suomessa osataan varautua poikkeustilanteisiin hyvin.

Uudistava viljely tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia ruokajärjestelmämme vahvistamiseen, sillä se tuo monenlaista turvaa. Paitsi että se lisää peltomaan kykyä tuottaa satoa myös äärimmäisissä sääoloissa, se myös parantaa viljelijän omavaraisuutta vähentämällä ostopanosten – kuten polttoaineiden ja lannoitteiden – tarvetta.

Kuva 10. Setälä-Eerolan tilalla ollaan otettu laajasti käyttöön uudistavan viljelyn menetelmiä. Tilan isäntä Jari Eerola pitää tuotannon kannattavuutta keskeisenä kannustimena uudistavan viljelyn menetelmien käyttöönotossa. Kuva: Soja Sädeharju.

Kuva 10. Setälä-Eerolan tilalla ollaan otettu laajasti käyttöön uudistavan viljelyn menetelmiä. Tilan isäntä Jari Eerola pitää tuotannon kannattavuutta keskeisenä kannustimena uudistavan viljelyn menetelmien käyttöönotossa. Kuva: Soja Sädeharju.

Uudistava viljely, jossa peltoviljely ja karjatalous elävät symbioosissa ja jossa eläinperäiset ravinteet kiertävät lannoitteena, on huomattavan monihyötyistä. Peltomaan hyvä kasvukunto antaa puskuria ylläpitäen sadontuottokykyä, ja näin ollen kemiallisia panoksia tarvitaan huomattavan vähän, jolloin koko elintarvikeketjun toimintakyky paranee kriisiolosuhteissa.

Viljelijä Jari Eerola, Setälä-Eerolan tila, Tuulos

Next section
II. Uudistava maatila toimii kokonaisvaltaisesti