I.

Maanmuokkauksen minimointi

Miten keventää muokkausta?

Uudistavassa viljelyssä muokkaus on tärkeä viljelyn toimenpide, jolla voidaan rakentaa ja hajottaa. Uudistavan viljelyn muiden tavoitteiden yhteensovittaminen muokkaukseen ei aina ole helppoa. Jos tuotannossa pyritään maksimoimaan vihreän kasvipeitteen määrä pellossa, ei muokkaamaan sovi mennä milloin ja miten tahansa. Pelloissa voi olla aiempaa enemmän kasvintähdettä, jolloin muokkauskaluston täytyy soveltua kasvintähteen multaamiseen ilman tukkeutumisen vaaraa. Viljelykiertoon sovitetaan mukaan maanparannusnurmia, jolloin niiden lopetus asettaa omat vaatimuksensa.

Muokkaus tulee tehdä vain tarpeeseen ja sille kannattaa asettaa tavoitteita. Pahimmillaan muokkaamalla voidaan hajottaa muruja ja aiheuttaa eroosiota sekä tiivistymisriskejä, parhaimmillaan voidaan tukea mikrobitoimintaa ja luoda hyvä kasvualusta satokasveille.

Muokkauksella voidaan poistaa kasvua rajoittavia tekijöitä, kuten torjua rikkakasveja ja poistaa tiivistymiä. Maan muokkaaminen tulisi tehdä siten, että minimoidaan riski tiivistää maata ja vahingoittaa sienijuuria tai lieroja. Muokkauksen ajoitus ja menetelmä tulee valita oikein myös maan vesitalouden näkökulmasta. Liian märkää maata ei saa muokata ja toisaalta muokatessa pitää varoa kuivattamasta maata liikaa.

Kevennetty muokkaus on tärkeä osa maan kasvukunnon parantamista ja maan multavuuden kehittämistä. Se tulee sovittaa oikeilla ajoituksilla sekä laitevalinnoilla osaksi olosuhteita ja viljelyjärjestelmää. Muokkauksen perusperiaatteet tulee pitää aina mielessä suunniteltaessa toimenpiteitä. Muokkauksella vaikutetaan hajotustoimintaan, ravinteiden syvyyssuuntaiseen sijoitukseen, ilmahuokosiin ja vesitalouteen, kuten veden imeytymiseen, haihduntaan ja kapillaarisuuteen.

Muokkaus myös häiritsee maata aina, mutta minimoimalla muokkausta eli vähentämällä sen intensiteettiä – toistoja, tehoa ja syvyyttä – voidaan haittoja vähentää ja saavuttaa etuja voimakkaampaan muokkaukseen ja joskus jopa muokkaamattomuuteen verrattuna. Kaiken muokkauksen tavoitteena on pyrkiä poistamaan kasvin kasvua rajoittavia tekijöitä ja kehittää maan rakennetta. Muokkauksen minimoimisessa voidaan rajoittaa muokkaussyvyys maan pintakerrokseen, noin 10 sentin syvyyteen. Muokkaussyvyyden kuitenkin määrittävät muokkauksen tavoitteet, kuten kasvintähteiden määrä tai eliminoitavien kasvien juuristojen syvyys tai korjattavan tiivistymän sijainti.

Pieneliötoiminnan kannalta matalampi muokkaus on usein parempi. Mitä enemmän biologisesti aktiivista maata on, sitä syvemmälle voi muokata vähäisimmin häiriöin. Tosin sienirihmastoja syvempi muokkaus häiritsee aina matalampaa enemmän.

Minimimuokkaus kerryttää kasvintähteitä maan pintakerrokseen ja parantaa pintamaan ominaisuuksia. Biologisesti aktiivisessa maassa kasvintähteet hajoavat nopeammin ja lierot kuljettavat niitä syvempiin maakerroksiin. Vähimmillään muokkaus voi olla maan pinnan raapimista tavoitteena levittää kasvintähteet tasaisesti ja tartuttaa ne maamikrobeilla hajotuksen nopeuttamiseksi.

Note

Muokkaus tulee aina sovittaa tarpeeseen

Muokkauksen ajoitukseen ja muokkaustapaan vaikuttavat:

  • Pellon kuivatus ja mahdollinen liettyminen

  • Ca:Mg suhteet, Na, K sekä multavuus

  • Tiivistyminen, olemassa olevat tiivistymät ja uusien välttäminen

  • Murukestävyys

  • Luontainen muokkautuminen: kuivuus, routa

  • Kasvien juuristojen vaikutus

  • Lierot ja muut pieneliöt

Muokkaus voi olla vähimmillään vain sadonkorjuutähteiden levittämistä maahan ja puintitappio-, rikka- ja kerääjäkasvisiementen idättämistä hyvin matalalla muokkaussyvyydellä. Seuraavassa videossa lautasmuokataan rukiin runsasolkista sänkeä ja aluskasveja, noin kolmen sentin työsyvyydellä. Katso video matalamuokkauksesta (00:32).

Lue OSMO-hankkeen tietokortti maan muokkausjärjestelmän valinnasta.

Ajoitus ja sovittaminen olosuhteisiin

Maalaji, maan rakenne ja multavuus vaikuttavat muokkaustarpeeseen ja sen ajoitukseen. Tiiviillä, vähämultaisilla ja huonorakenteisilla mailla kevennetty muokkaus ei useimmiten tuota hyvää lopputulosta, koska maa ei murustu hyvin tai on liian kosteaa muokattavaksi. Tällaisilla mailla päädytään usein syyskyntöön, joka edelleen heikentää maan rakennetta. Savimailla routa on hyvä maan murustaja, hieta- ja hiesumailla rakenne luhistuu talven yli jätettynä.

Runsasmultaisilla mailla kosteusalue, jolla muokkaus onnistuu, on vähämultaista laajempi, koska vesi on pidättyneenä maamuruihin eikä ole vapaana vetenä maassa. Näillä mailla kevytmuokkausta voi puolestaan haitata vetovastuksen puute, jolloin kiinteäteräiset muokkaimet, kuten äkeet ja kultivaattorit, eivät leikkaa kasvintähteitä vaan muokkausväline saattaa muuttua haravaksi. Hyvä mururakenne tai kevyt, karkea maalaji mahdollistavat myös keväisen perusmuokkauksen, jolloin talven murentamat kasvinjätteetkin haittaavat vähemmän.

Jos pyritään talviaikaiseen elävään kasvipeitteisyyteen, tulisi syysmuokkaus suorittaa niin aikaisin, että sen jälkeen ehtii vielä kasvamaan uusi peittävä kasvusto. Käytännössä muokkaus tulisi tehdä elokuun puoliväliin mennessä. Kerääjä- tai peitekasvien kylvö on mahdollista myös muokkauksen yhteydessä.

Teknologioissa valinnanvaraa

Kevennettyyn muokkaukseen on tarjolla useita eri teknologioita, joita voidaan tosin käyttää myös vastoin edellä mainittuja periaatteita. Yleisimpiä kevytmuokkaimia ovat kultivaattorit, kevyet ja raskaat lautasmuokkaimet ja -äkeet, lapiorullaäkeet sekä näiden yhdistelmät. Voimanottokäyttöisiä muokkaimia voidaan myös käyttää kevennetyn muokkauksen periaattein, mutta on tärkeätä muistaa matala muokkaussyvyys ja mahdollisimman alhaiset kierrosluvut.

Laitetyyppienkin sisällä on merkittäviä eroja niiden teknisistä ratkaisuista, kuten lautas-/piikkikoosta, - tyypistä ja -tiheydestä, riippuen.

Taulukko 1. Karkeita sääntöjä kevytmuokkaimen valintaan. Taulukko: Juuso Joona 2020.

Taulukko 1. Karkeita sääntöjä kevytmuokkaimen valintaan. Taulukko: Juuso Joona 2020.

Lautasmuokkaimet sekoittavat maata tehokkaasti sekä pilkkovat kasvintähteitä ja soveltuvatkin näihin tarkoituksiin erinomaisesti (Kuva 1). Sen sijaan ne eivät aina läpileikkaa muokkauspohjaa ja voivat tiivistää sitä hiertämällä.

Kuva 1. Raskaissa lautasmuokkaimissa on suuret (d > 50 cm) hammastetut kiekot, jotka läpäisevät ja pilkkovat runsaasti kasvitähdettä. Lautasten takana olevat harat tehostavat kasvitähteen sekoittumista ja multaantumista, mikä on eduksi kylvöä edeltävässä muokkauksessa. Kevytrakenteinen varpa- ja putkijyräpakkeri murskaa maakokkareita ja tiivistää maata vain kevyesti. Kuva: Juuso Joona.

Kuva 1. Raskaissa lautasmuokkaimissa on suuret (d > 50 cm) hammastetut kiekot, jotka läpäisevät ja pilkkovat runsaasti kasvitähdettä. Lautasten takana olevat harat tehostavat kasvitähteen sekoittumista ja multaantumista, mikä on eduksi kylvöä edeltävässä muokkauksessa. Kevytrakenteinen varpa- ja putkijyräpakkeri murskaa maakokkareita ja tiivistää maata vain kevyesti. Kuva: Juuso Joona.

Kultivaattoreissa on paljon variaatioita piikki- ja terätyypin perusteella. Jos halutaan sekoittaa maata ja torjua rikkakasveja, keveillä mailla jousipiikkinen kapeateräinen kultivaattori voi toimia, mutta raskailla mailla vaaditaan useimmiten jäykkäpiikkistä ja leveäteräistä kultivaattoria läpileikkaavuuden aikaansaamiseksi (Kuva 2). Laitteiden säädöillä on ratkaiseva merkitys lopputulokseen. Työsyvyys ja -tasaisuus, tukipyörät, vetopisteet ja myös terien kuluneisuus vaikuttavat lopputulokseen.

Kuva 2. Muokkauspohjaa tarkastelemalla voidaan havainnoida terien läpileikkaavuus. Kuvassa ohdakkeet ovat väistelleet jousipiikkistä hanhenjalkaterää sujuvasti. Savisilla mailla jäykkä terä takaa paremman tehon syväjuurisia kasveja vastaan. Kuva: Juuso Joona.

Kuva 2. Muokkauspohjaa tarkastelemalla voidaan havainnoida terien läpileikkaavuus. Kuvassa ohdakkeet ovat väistelleet jousipiikkistä hanhenjalkaterää sujuvasti. Savisilla mailla jäykkä terä takaa paremman tehon syväjuurisia kasveja vastaan. Kuva: Juuso Joona.

Kultivaattoreiden teräakseleiden lukumäärä ja korkeus vaikuttavat laitteen läpäisevyyteen ja muokkaustehoon (Kuva 3). Näiden lukumäärän kasvaessa läpäisevyys ja teho kasvavat. Myös kylvökoneissa voi olla muokkaavia elementtejä tai kylvöyksikkö voi olla rakennettu muokkaimen päälle. Kultivaattorit ja äkeet ovat sulautuneet yhteen monikäyttöisiksi sänkiäkeiksi, joilla onnistuu tasaisen kylvöalustan tekeminen ja syysmuokkaus. Niiden menestyksekäs käyttö edellyttää kuitenkin hyvää maan rakennetta.

Kuva 3. Kolmiakselinen siipiteräkultivaattori läpileikkaa muokkauspohjan ja sekoittaa maata tehokkaasti. Piikkijyräpakkeri nostaa kasvitähdettä ja juuria pintaan jättäen maan kuohkeaksi. Kuva: Juuso Joona.

Kuva 3. Kolmiakselinen siipiteräkultivaattori läpileikkaa muokkauspohjan ja sekoittaa maata tehokkaasti. Piikkijyräpakkeri nostaa kasvitähdettä ja juuria pintaan jättäen maan kuohkeaksi. Kuva: Juuso Joona.

Jälkivarusteissa suuria eroja

Laitteiden jälkivarusteissa on merkittäviä eroja. Niiden tarkoitus on usein tasoittaa ja lajittaa maata tai kasvintähteitä sekä tiivistää muokattua pintaa. Moni ratkaisu toimii, mutta tiivistävien jälkivarusteiden, kuten pakkerien, tarpeellisuus olosuhteissamme voidaan kyseenalaistaa. Monet kevytmuokkaimet on kehitetty Keski-Euroopassa multaamaan suuri määrä kasvintähteitä kevyeen maahan välittömästi sadonkorjuun jälkeen hajoamisen nopeuttamiseksi ja satotappiojyvien idättämiseksi, jotta syyskasvin kylvö on mahdollista muutaman viikon kuluttua sadonkorjuusta. Tällöin pintamaan kevyt tiivistäminen riittävän tiiviyden aikaansaamiseksi on perusteltua.

Raskaiden pakkereiden haitat ovat suurimmat kosteissa oloissa. Kun kasvijätettä on vähän ja maa on syysmuokkauksen aikaan kosteaa, pakkerin aiheuttama tiivistymisriski kasvaa. Raskaat, usein nostolaitekiinnitteiset pakkerit sijaitsevat yleensä kaukana traktorin taka-akselista ja aiheuttavat päisteissä suuren kuormituksen takapyörille, jolloin maan tiivistymisriski kasvaa. Näin ollen mahdollisimman kevyet, esimerkiksi putki- ja varpajyräpakkerit, sekä hinattavat koneet ovat myös maan tiivistymisen välttämiseksi suositeltavia (Kuva 4).

Kuva 4. Hinattavat muokkaimet vähentävät kuormitusta traktorin taka-akselille, mutta ovat usein rakenteeltaan pitkiä. Kuva: Juuso Joona.

Kuva 4. Hinattavat muokkaimet vähentävät kuormitusta traktorin taka-akselille, mutta ovat usein rakenteeltaan pitkiä. Kuva: Juuso Joona.

Kuva 5. Tyynelän tilalla on vuosia käytetty putki- ja varpajyräpakkereilla varustettuja kevytmuokkaimia, mutta siirrytty muutama vuosi sitten piikkijyräpakkerin (doppelsternwalze) käyttöön. Kuvassa tilan isäntä Juuso Joona. Kuva: Soja Sädeharju.

Kuva 5. Tyynelän tilalla on vuosia käytetty putki- ja varpajyräpakkereilla varustettuja kevytmuokkaimia, mutta siirrytty muutama vuosi sitten piikkijyräpakkerin (doppelsternwalze) käyttöön. Kuvassa tilan isäntä Juuso Joona. Kuva: Soja Sädeharju.

Meidän piikkijyräpakkerissamme on noin 20 sentin mittaisia piikkejä kahdella halkaisijaltaan erikokoisella rummulla. Ne pöyhivät maata kultivaattorin perässä jättäen kasvintähteet, etenkin kestorikkojen pitkät juuret, pinnalle. Muokattu maa jää hyvin löyhäksi ja ilmavaksi. Se näyttää aktivoivan pieneliötoimintaa voimakkaasti. Kasvintähteiden hajotus ja lierojen määrä on aiempaa suurempaa. Myös maan mururakenne on kehittynyt ja keväällä muokkaus on ollut helpompaa. Tähän voi myös vaikuttaa se, että löyhässä maassa on runsaasti vesitilaa, minkä ansiosta pintaroudan eli rousteen on mahdollista kuohkeuttaa maata edelleen.

– Maanviljelijä Juuso Joona, Tyynelän tila, Joutseno

Voiko nurmen lopettaa kevytmuokkaamalla?

Monivuotiset nurmet lopetetaan usein kemiallisesti ja kyntäen, jotta suuri kasvintähteiden määrä ei haittaisi seuraavan kasvuston perustamista. Näitä käytäntöjä on kannustanut myös käytössä ollut kylvötekniikka laahavantaineen, ei niinkään nurmien lopettamiskeinojen vähyys. Paremmin kasvintähteitä läpäisevän kylvötekniikan käyttöönotto yhdessä kevytmuokkainten kehittymisen kanssa on tehnyt mahdolliseksi myös nurmen kemiattoman ja aurattoman lopetuksen.

Kynnössä haudataan nurmen parantama pintamaa ja suuri määrä kasvintähteitä kerrokseksi kyntökerroksen alaosaan ja pinnalle voi nousta heikompirakenteista maata. Kannattavampaa olisi jättää nurmi parantamaan pintamaata ja hyödyttämään seuraavan kasvin itämistä ja kasvua.

Aktivoi pieneliötoimintaa

Sekoittamalla suuri määrä nurmen kasvimassaa maan pintakerrokseen mahdollisesti yhdistettynä lannan tai orgaanisen maanparannusaineen lisäykseen voidaan pieneliötoimintaa kiihdyttää, ja siten nopeuttaa uusien maamurujen muodostumista. Kasvintähteet ja murut muodostavat maan pintaan hyvän haihtumissuojan. Haihtumissuoja pitää maan kosteana, mikä idättää rikkoja ja estää lopetettavaa nurmea menemästä lepotilaan. Samalla kosteutta jää maahan varmistamaan kylvetyn kasvin tasaisen itämisen.

Nurmen aurattomaan lopetukseen tulee valmistautua murskaamalla nurmimassa ennen ensimmäistä muokkausta, mieluiten noin viikkoa ennen, jolloin kasvusto ehtii lähteä kasvuun syöden vararavintojaan. Muokkauskertojen tavoitteena on leikata kasvit poikki juuri niiden kasvupisteen alapuolelta kauttaaltaan läpileikkaavasti sekä pilkkoa ja sekoittaa kasvintähteet muutamien senttien mittaiseksi silpuksi. Tämä voi onnistua ensimmäisellä ajokerralla, jos laitteessa on jokin pilkkova elin kuten lautaset. Muutoin ensimmäinen ajokerta on syytä tehdä lautasmuokkaimella tai -äkeellä, vetokelajyrsimellä tai tasojyrsimellä muutaman sentin työsyvyyteen. Tämä ajokerta viipaloi maata ja pilkkoo kasvia vähentäen myös kultivaattorin tukkeutumisherkkyyttä.

Kuva 6. Nurmen lopetuksen ensimmäinen ajokerta tehdään hyvin matalaan pilkkoen nurmen pinta esimerkiksi kapeateräisellä kultivaattorilla, lautasmuokkaimella, vetokelajyrsimellä tai kuten tässä, kultivaattorilla, jossa on rivi lautasia etummaisena. Kuva ja video (alla): Juuso Joona.

Kuva 6. Nurmen lopetuksen ensimmäinen ajokerta tehdään hyvin matalaan pilkkoen nurmen pinta esimerkiksi kapeateräisellä kultivaattorilla, lautasmuokkaimella, vetokelajyrsimellä tai kuten tässä, kultivaattorilla, jossa on rivi lautasia etummaisena. Kuva ja video (alla): Juuso Joona.

Katso video nurmen lopetuksen ensimmäisestä ajokerrasta (0:10).

Seuraavat muokkaukset tehdään läpileikkaavalla kultivaattorilla noin 2–3 senttiä syvemmälle kuin edellinen kerta. Jokainen ajokerta toistetaan, kun kasvit tai kohdekasvi on saavuttanut kompensaatiopisteensä eli tilan, jossa se on käyttänyt vararavintojaan kasvuun lähtöönsä ja on ryhtymässä jälleen kerryttämään niitä yhteyttämällä.

Tyypillisesti 1–3 kultivointia riittää heikentämään nurmen ja kestorikat. Tämä tarkoittaa toimenpiteen kestävän kokonaisuudessaan 2–6 viikkoa. Viimeisen muokkauksen jälkeen maa on useimmiten kylvövalmis ja otollinen syyskasvuston kylvöön. On kuitenkin muistettava, että useat ajokerrat ovat riski maan rakenteelle, erityisesti jos muokkauskone on tehokas, maa on liian kostea tai se pääsee tiivistymään.

Ajoitus tärkeää

Nurmen lopettamisen ohella tavoitteena on usein myös monivuotisten juuririkkakasvien torjunta. Tämä on tärkeää etenkin huonoilla nurmilla ja se tulee ottaa huomioon ennen muuta toimenpiteiden ajoituksessa. Tällöin on hyvä tuntea kohdekasvin kasvurytmi ja iskeä sen heikkouksiin. Pitkäkestoisessa, toistuvassa muokkauksessa avoimen maan aika on kuitenkin useita viikkoja. Tämän muokkaustavan käyttöä kannattaakin siksi harkita tarkkaan. Kestorikkakasvien torjunnan kannalta hyvin onnistuneeseen nurmikasvustoon kannattaa panostaa, sillä se kilpailee rikkoja vastaan paljon muokkausta paremmin, eikä aiheuta maalle niin paljon häiriötä kuin pitkäkestoinen, toistuva muokkaus.

Haluatko oppia lisää ohdakkeen torjunnasta kemiattomin keinoin? Lue Tuomas Mattilan artikkeli aiheesta täältä.

Nurmen auraton lopettaminen ja rikkakasvien torjunta kesannoimalla voi viedä paljon aikaa, ja paljaan maan kausi muodostuu pitkäksi. Tällöin voi jäädä useita viikkoja, jopa kuukausia, aikaa ennen syyskasvin perustamista, joten on syytä perustaa yksivuotinen monilajinen välikasvusto. Myös kevätviljan perustaminen puitavaksi tai kokoviljasäilörehuna korjattavaksi tulee kysymykseen, mikä mahdollistaa myös satonurmen perustamisen aluskasvina. Jos yleisimmät kestorikkakasvit ovat valvatti ja juolavehnä, voidaan nurmen lopetus ajoittaa keskikesään niin, että valmista tulee juuri ennen syyskasvien kylvöä. Tämäkin menetelmä tarkoittaa työn aloittamista jo kesä- heinäkuun vaihteessa.

Nurmen aurattomassa lopettamisessa hyvä läpileikkaava siipiteräkultivaattori on ratkaisevassa roolissa. Siinä tulisi olla jäykät piikit, jotka eivät väistele voimakkaimpiakaan juuria ja leveät läpileikkaavat terät, joissa on vähintään 8 senttiä päällekkäisyyttä. Piikkiakselien lukumäärä vaikuttaa tukkeutumisherkkyyteen ja muokkaustehoon. Useammalla akselilla olevat piikit ovat vähemmän alttiita tukkeutumisella ja hienontavat maata tehokkaammin kuin jos akseleita on vähemmän.

Pakkereista piikkijyrä-tyyppi on osoittautunut tehokkaaksi jättäen kasvit löyhästi maan pintaan. Tiivistävät pakkerit voivat palauttaa kasvien juurikosketuksen maahan, mikä hidastaa niiden kuolemista. Myös voimanottokäyttöiset pöyhijät jälkilaitteina ovat tehokkaita, mutta vaativat paljon energiaa ja laskevat työsaavutusta. Ne ovat parhaimmillaan keveillä, multavilla mailla, joissa kestorikkapaine on suuri.

Kuva 7. Kolmiakselinen jäykkäteräinen kultivaattori varustettuna piikkijyräpakkerilla on tehokas väline nurmen lopettamiseen. Kuvassa meneillään valkomesikkänurmen kolmas ja viimeinen ajokerta multamaalla. Kuva: Juuso Joona.

Kuva 7. Kolmiakselinen jäykkäteräinen kultivaattori varustettuna piikkijyräpakkerilla on tehokas väline nurmen lopettamiseen. Kuvassa meneillään valkomesikkänurmen kolmas ja viimeinen ajokerta multamaalla. Kuva: Juuso Joona.

​Tarkkaile tulosta jatkuvasti

Muokatessa tulee jatkuvasti tarkastella työn perusteita ja tavoitteiden toteutumista. Ajoitusta ja koneita on tarpeen säätää tämän perusteella. Näin voidaan minimoida muokkauksen haitalliset vaikutukset maan rakenteelle. Muokkauksen onnistumista voi tutkia tarkastelemalla muokkauspohjaa lapion ja harjan avulla. Muokkauspohjan tasaisuus sekä suoruus ja terien läpileikkaavuus paljastuvat näin. Muokkauspohjasta voi myös nähdä onko terä hiertänyt ja tiivistänyt maata vai repinyt sitä jättäen pohjan auki.

Tiesitkö?

Suorakylvö on mahdollista myös monipuolisessa viljelykierrossa ilman rikkakasvien torjunta-aineita. Tällöin on usein kyse kylvöstä yksivuotiseen kerääjä- tai välikasvustoon, joka jyrätään veitsijyrällä (crimper roller, Messerwalze) välittömästi ennen kylvöä välikasvuston ollessa kukintavaiheessa. Jyrätystä kasvimassasta muodostuu kate, joka varjostaa oheiskasveja ja suojaa maata. Tähänastisissa tutkimuksissa on tällä menetelmällä saatu hyvä teho oheiskasveihin, mutta satokasvien sadot ovat jääneet muokattua verrokkia alhaisemmiksi lyhyellä aikavälillä. Menetelmä kuitenkin kehittyy edelleen ja käytännön viljelyssä on saatu kilpailukykyisiä satoja.(1,2)

Video Youtubessa: Direct drilling with the crimper roller at the Tyynelä farm, Finland (03:22)

Next section
II. Kasvinsuojelu